-

Hallapentu käveli poispäin parantajanpesältä hämmästyneenä. ^Mitä tuo oikein tarkoitti? Jotain sotureista ja monstereista..^ Hän ajatteli. "Mitä hän sanoi sulle?" Kaikki muut pennut vinkuivat kun Hallapentu tuli takaisin pentutarhaan. "En edes muista enää kunnolla mutta se oli joku varkausjuttu, johon liittyi hirviöitä" Tämä vastasi tutisten ja istui sisarensa vierelle.

"Hirviöitä, kamalaa!" Valkopentu ulvahti peloissaan. "Ei hirviöitä ole olemassakaan" Jääpentu tuhahti ja tönäisi siskoaan kärttyisesti. "Mitä jos onkin?! Ette olleet vielä avannut silmiänne kun se mäyrähyökkäys oli!!" Hallapentu sähähti ja tämän niskakarvat nousivat pystyyn. "Ehkä emme, mutta klaaninvanhimmat on kertoneet meille juttuja!" Jääpentu murahti ja antoi jäisen katseen Hallapennulle.

Liitopentu hihitti vieressä ja Valkopentu ja Aurinkopentu katsoivat toisiinsa kiusaantuneina. "Mitä sinä hihität?!" Jääpentu sähähti ja hyökkäsi veljensä kimppuun, mutta Liitopentu oli nopeampi. Tämä siirtyi pois alta nopeasti ja Jääpentu sai tukon ruohoa avoimeen suuhunsa. "Ei tää ole hyvä aihe mistä riidellä, eihän me olla käyty edes leirin ulkopuolella. Me vaan tiedetään että olemassa on kettuja, mäyriä, kotkia ja muita sellaisia 'hirviöitä', lopettakaa" Rauhaisa Valkopentu meni väliin.

Jääpentu ja Liitopentu lopettivat nahistelemisen, ja Hallapentukin leppyi. "Noniin, tehtäisiinkö jotain oikeasti järkevää? On jo aurinkohuippu" Aurinkopentu ehdotti hieman naurahtaen. "Leikitään perhosennappaajaa" Liitopentu maukui vastaukseksi. "Se on sun lempileikki! Ja me leikittiin sitä eilen. Leikitään nyt kannon päällikköä" Jääpentu lausui vastalauseeksi ja tuijotti veljeään.

"Se oli vaan ehdotus, mutta mulle sopii kannon päällikkö" Liitopentu sanoi nuolaisten oranssia käpäläänsä pikaisesti.

"Et ehkä ehkä vielä ymmärrä, tai tunne riipaisua, mutta.." Tuulikukka mutisi. "Riipai- siis kerro nyt vain" Hallapentu lausahti. "The warriors robbed the monsters, so the monsters robbed the warriors" Parantaja vastasi. "Mutta mitä..?" Hallapentu jäi ihmettelemään. "Tuon parempaa minä en voi sinulle antaa, ymmärrät sen kyllä vanhempana" Tuulikukka maukui ja kääntyi ympäri. Keskustelu oli päättynyt.

-

Sori tää lyhyt osa, en jaksa kirjottaa pidempää

Hänestä ja Liitopennusta oli tulleet kaikista parhaat ystävät, mutta he kaikki olivat kavereita keskenään.

Eräänä kauniina aurinkosena hiirenkorvan aamuna, pennut olivat heränneet vähän liian aikaisin.

"Soturit ovat vain laiskoja karvapalloja ja eivät jaksa herätä! Meistä tulee tuhat kertaa parempia saalistajia kun olemme isoja" Liitopentu selitti tovereilleen. "Mutta heillähän on rutiinit joita he noudattavat?" Valkopentu huomautti. "Ketä rutiinit kiinnostavat, minä auttaisin klaania ehdoitta!" Hallapentu väitti heilutellen häntäänsä. "Hallapentu on oike--?!" Liitopentu naukui kunnes joku pisti häntänsä hänen suunsa eteen. Lauseen pysäyttävä olikin Ihakuura, joka oli juuri herännyt pesästään.

"Nuori herra, kun olet oppilas sinä TOTTELET ohjeita tai sitten ITKET JA TOTTELET" Hän maukui Liitopennulle ja otti hännän pois tämän suulta. Valkopentu hihitti hieman, kunnes Ihakuura katsoi häntä närkästyneesti ja hän lopetti.

"Minä muistan vieläkin sen mäyrähyökkäyksen" Aurinkopentu vaihtoi aihetta. "Minä myös, te olitte ihan vastasyntyneitä" Hallapentu vitsaili. "Te olitte kahden päivän ikäisiä, camoon" Jääpentu tuhahti. "Muuten, emonne sanoi että minun pitäisi kysyä Tuulikukalta miksi mäyrät tekevät noin, enkä ole vieläkään kysynyt" Hallapentu tajusi.

Hän suuntasi parantajanpesälle, jättäen muut pennut taakseen. Hallapentu oli päättänyt saada vastauksia. Sen verran hän kuitenkin tiesi että mäyrät eivät pitäneet kissoista, mutta Ihakuura oli sanonut että Tuulikukka osasi selittää sen paremmin.

Kohta Hallapentu saapui parantajanpesälle, ja näki Tuulikukan järjestelemässä yrttejä. "Hei, onko sinulla aikaa jutella?" Hallapentu aloitti. "On, kerro vain" Tuulikukka vastasi ja kääntyi Hallapentuun päin.
 

Se lähti kiireellä pois pentutarhasta, sen jälkeen kokonaan ulos leiristä. Hallapentu ja muut olivat tulleet nyt jo ulos pesästä, ja näkivät että Tähdenlennon vatsassa oli suuri verta vuotava haava. Aurinkopentu ulvaisi. "Tuulikukka!" Onnikynsi huusi apua. "Minä pistän siihen vähän ruohoa" Leosielu tarjosi, ja poimi kimpun vihreää pehkoa vierestään. Leosielu asetteli sen haavan päälle jottei siitä vuotaisi niin vuolaasti verta. "Kiitos" Tähdenlento kähisi.

"Olen täällä! Tuon hämähäkinseittiä!" Kuului Tuulikukan hätäinen mauku aukiolta, tämä oli varmaankin haistanut veren lemun.

Kohta Tähdenlento olikin jo kannettuna parantajan pesälle, ja hänellä oli paljon hämähäkinseittiä haavassaan. "Annan sinulle nyt unikonsiemeniä. Se auttaa sinua lepäämään" Tuulikukka sanoi haavoittuneelle Tähdenlennolle. Hallapentu, Aurinkopentu ja Onnikynsi katselivat vierestä kun Tähdenlentoa hoidettiin. "Tuleehanhän kuntoon?" Onnikynsi kysyi huolestuneena.

"Aivan varmasti, haava on leveä mutta ei kovinkaan syvä. Harvinaista, koska sen tekiä oli mäyrä" Tuulikukka kehräsi vastaukseksi.

Tähdenlennon vieressä makasi Linnunsilmä. Päällikkömäyrä oli riuhtaissut hänet rajusti selästään suoraan maahan vähänaikaa sitten. Linnunsilmän vieressä oli kyyryssä suurikokoinen oranssihtava uros, jonka nimi oli Piikkiturkki. Linnunsilmä on hänen kumppaninsa, siksi hän on peloissaan.

"Piikkiturkki, olen sanonut tuhat kertaa, hän tulee kuntoon! Hänen sydämensä sykkii ja hän hengittää" Tuulikukka maukui. Piikkiturkki katsahti Tuulikukkaan raivoisasti. "Et sinä ymmärrä, olet parantaja!" Tämä sihahti. Suru leimahti Tuulikukan silmiin, Hallapentu ei ymmärtänyt miksi. "En ehkä voikkaan" Tuulikukka vastasi ja kääntyi poispäin.

Piikkiturkki huomasi tehneensä väärin ja sanoi kiusaantuneena: "Mhrm.. olen pahoillani, osuin arkaan paikkaan"

-

Kun suurikokoinen johtajamäyrä juoksi ulos leiristä, pari mäyrää seurasi sitä, mutta muut jäivät. "Klaaninvanhimmat, tulkaa apuun!" Kidetähden kipakka huuto kuului suurkiveltä ja samassa tuo musta kissa olikin jo taistelun tiimellyksessä.

Hallpentu pysytteli edelleen Ihakuuran, sisarensa ja Ihakuuran pentujen kanssa pentutarhan toisessa pesässä. Kamala mäyrien ja veren lemu vain voimistui voimistumistaan, ja Hallapentu vinkaisi: "Voinko auttaa jotenkin..?"

"Kumpa voisitkin" Ihakuura maukaisi epätoivoisena. "Mutta miksi nuo mäyräksi nimetyt olennot sitten tekevät tätä?" Aurinkopentu kysyi. Ihakuuran silmät muuttuivat viiruiksi ja hä katsahti ylös kattoon, ihankuin hän olisi miettinyt jotain todella suurta. "Sen te saatte kysyä Tuulikukalta tämän jälkeen" Tämä vastasi pitkän ajan jälkeen. "Okei?" Aurinkopentu miukui hölmistyneenä.

Keskustelu oli vienyt pentutarhassa lymyilevien kissojen huomion pois siitä faktasta, että he olivat suuressa vaarassa. "Te ETTE koske MINUN pentuihinin likaiset raadonläjät!" Kuului naaraskissan vihainen sihaus pentutarhan ulkopuolelta. Tämä naaras oli Tähdenlento. Pentutarhaan oli ryntäämässä naarasmäyrä, varmaankin saaliin toivossa. Kyseinen mäyrä oli karannut Leosielun ja Okasydämen kynsistä. "Odota rakas!" Onnikynsi rääkäisi kun huomasi Tähdenlennon lähteneen yksin mäyrän perään, ja alkoi seurata tätä.

Samaanaikaan tilanne alkoi helventyä aukiolla. Monet mäyrät olivat jo juosseet karkuun, oli vain kaksi jäljellä. "Tajutkaa jo, teillä ei ole mahdollisuuksia!" Verinen soturi nimeltä Pöllöliito murisi vihaisesiti hyökäten pienen urosmäyrän niskaan. Omarkuono tuli apuun, ja kohta he jo karkottivat kyseisen mäyrän. Toisaalla Piikkiturkki, Pilvitanssi ja Ruohonsydän olivat karkottaneet suurikokoisemman urosmäyrän.

Pentutarhasta kuului sähinää, ja aukion kissat huomasivat sen.

Mäyrä oli melkein päässyt Ihakuuran pesään, mutta Tähdenlento ja Onnikynsi olivat pysäyttäneet sen. Tähdenlento oli kuitenkin tällähetkellä naarasmäyrän alapuolella, todella pahassa tilanteessa. Onnikynsi yritti auttaa mutta mäyrä ei hievahtanut. "Apua!" Hän pyysi.

Pöllöliito oli voimissaan ja ryntäsi apuun, Leosielu mukanaan.

Mutta aloitetaampa! Varoitan vielä että shipit saattavat spoilata joillekkin, mutta voi voi, katsokaa omalla riskillänne.

Varissulka x Lehtilampi: Ihan ok shippi, tykkäsin siitä kun he karkasivat yhdessä pois klaaneista, ja olisin halunnut että he pysyvät siellä :( Parina en hirveästi heistä pidä, ja minulle tuli sellainen olo että Varissulka olisi ollut jokin "playboy" kun hän rakastui ensin Sulkahäntään ja sitten Lehtilampeen. Loppuarvosana: 3/5

Hiekkamyrsky x Tulitähti: Hyvä shippi mielestäni, Uudessa Profetiassa he eivät kuitenkaan ole niin paljoa yhdessä, josta en pidä. Heidän nuoruusjuttunsa on kyllä kiinnostava. Loppuarvosana: 4/5

Vatukkakynsi x Oravaliito: Nah, ihan ok.. kai. Heillä on paljon draamaa ympärillään ja pidän siitä, (luen vasta uuden profetian vikaa kirjaa xD) ja pidän kovasti Vatukkakynnen "ongelmallisesta elämästä". Parina en kuitenkaan pidä heistä lähes ollenkaan. Loppuarvosana: 3/5

-

Menenkin piirtämään yhtä shippikuvaa, joka esiintyy myöhemmin (paljon myöhemmin) Hallasiiven Tarinassa!

 Hallapentu oli ensimmäinen joka heräsi pesässään, ja aamun auringonsäteet paistoivat hänen silmiinsä kirkkaina kuin helmet. Hän mietti menisikö leikkimään ulos vai herättäisikö äidin. Hänen ajatuksensa katkesivat kuitenkin kun hän alkoi haistaa luotaantyöntävää lemua, aukiolta päin. ^Ehkä se tulee jostain kasvista leirin ulkopuolelta?^ Hallapentu mietti, mutta haju vain voimistui. Hän päätti herättää emonsa ja siskonsa, koska kuka tiesi mikä siellä lymyili. "Mikä tämä lemu on?" Vikisi Aurinkopentu ja nyrpisti kuonoaan. Hallapentu näki kuinka hänen emonsa Tähdenlennon silmät muuttuivat viiruiksi ja häntä pörhistyi.

"Menkää herättämään Ihakuura ja hänen pentunsa ja pysykää heidän kanssaan pesässä. Minä herätän muut heti paikalla." Tähdenlento sihisi, ja lähti pesästä hiipien. "Minua pelottaa.." Aurinkopentu vinkui peloissaan. Hallapentu pelkäsi sisältä mutta hän tiesi että heidän piti suorittaa tehtävänsä, joten hän lähti Ihakuuran ja hänen pentujensa pesälle. Aurinkopentu seurasi.

"Teidän pitää herätä heti!" Hallapentu miukui Ihakuuralle. Ihakuura heräsi ja huomasi lemun ja säikähti. "Pysykää te minun kanssani, emonne varmaan hakee jo sotureita" Ihakuura ohjasi ja otti Aurinkopennun ja Hallapennun pesäänsä. Aukiolta alkoi kuulua sähinää ja murinaa, sekä kissojen ääniä. Lemu sekoittui johon vielä hirveämpään..

- Aukiolla -

"Kettuja, kettuja! Kaikki hereille!" Kuului Linnunsilmän hätäinen ääni, hän yritti varoittaa klaania. Kohta unenpöpperöisiä sotureita tuli lisää aukiolle, ja he hyökkäsivät kettujen kimppuun joita pursusi leirin suuaukosta. Tähdenlento juoksi päällikön pesälle herättämään Kidetähden.

Ensimmäisenä sisään oli tullut suuri uroskettu, joka oli varmaan kettulauman johtaja. Sen perässä oli tullut pari naaraskettua ja yksi uroskettu. Sitten tuli vielä kaksi pienikokoisempaa kettua, jotka opettelivat varmaankin taistelua vasta. Suuri uroskettu hyökkäsi Linnunsilmän kimppuun, koska hän tämä oli suuaukon edessä. Se sai Linnunsilmään yhden vahvan iskun lapaan, mutta sen jälkeen Linnunsilmä hyppäsi ketun selkään ja alkoi kynsiä sen niskaa etutassuillaan. Kettu oli liian hidas Linnunsilmälle joka sai siitä hyvän otteen. Pilvitanssi ryntäsi apuun, ja meni puremaan ketun häntää, ja kettu ulvaisi kivusta. Se sai ravisteltua Linnunsilmän pois ja hän paiskautui maahan kivuliaan näköisesti, eikä noussut. Pilvitanssi oli kuitenkin saanut ketun hännän katkaistua ja se juoksi verisenä ulos leiristä.

Oppilaiden pesien ja soturiaukion välillä oli aika pitkä tunneli, joka oli tehty lehdistä ja tikuista. "Tämän tekemiseen meni varmaan paljon aikaa" Hallapentu ajatteli ääneen ja katseli ympärilleen. "Totta.. ei vain rikota tätä" Aurinkopentu totesi ja pennut jatkoivat eteenpäin.

Oppilaiden pesillä ei ollut tällähetkellä ketään, ja se oli muutenkin aika simppeli paikka. Siellä oli kolme pesää, jokainen yhdelle oppilaalle. Keskellä oli pieni hiekkatilkku ja sammalkasa.

Hallapentu katsoi ylös ja huomasi että oli jo todella myöhä. Yhtäkkiä hän oivalsi kuinka värynyt hän oli, ja hänen kehonsa oli turtunut. "Hallapentu, Aurinkopentu! Missä te olette?!" Kuului naaraskissan ulvonta aukiolta päin. "Voi ei, se on varmaan äiti!" Aurinkopentu miukaisi ja alkoi laukata takaisin aukiolle. Hallapentu seurasi siskoaan niin kovaa juosten kuin pystyi.

Kohta pennut saapuivat aukiolle, jossa he näkivät huolestuneen Tähdenlennon puhumassa päällikölle. "Me olemme tässä" Hallapentu maukui peloissaan äidilleen. Tähdenlennon pää kääntyi ja hän maukui huojentuneena: "No hyvä, olin jo lähettämässä partiota peräänne! Mutta nyt nukkumaan, näytätte rottaväsyneiltä"

"Kiitos!" Aurinkopentu huusi hänen peräänsä. "Kai me sitten mennään sisään, vai?" Hallapentu ehdotti osoittaen hännänpäällään soturien pesän aukkoa. "Joo, sinä ensin, minua pelottaa!" Aurinkopentu vikisi, ajatella kaikkia niitä isoja kissoja keitä he näkisivät! Hallapentu hymähti ja työnsi saniasverhoa.

Pienet pennut tunsivat itsensä niin pikkuruisiksi, kun he saapuivat soturiaukiolle. Siellä he näkivät Taivastassun ja Juuritassun nahistelemassa sekä Ruohonsydämen ja Okasydämen keskustelemassa, he kaikki olivat jo niin isoja! Soturiaukiolta johti tunneli oppilaiden pesille, ja muuten paikka oli reunustettu pienillä koloilla, jossa jokaisessa nukkuisi kaksi soturia. Keskellä oli ruohoalue.

"Tämähän on mahtava!" Hallapentu vinkaisi innosta. "Niimpä, joskus me vielä nukumme noissa pesissä ja keskustelemme täällä yhdessä!" Aurinkopentu liittyi intoon, ja pennut hyppivät yhdessä.

Tuossa piirrustus jonka piirsin äsken ihan itse tietokoneellani :) Mitäs pidätte? Kiva jos tykkäätte.

En tosiaan käyttänyt minkäänlaista basea, tai edes ottanut mallia. Outoa, että tietokoneen hiirelläkin voi piirtää O-o

Halla kuittaa~