Hallapentu ihmetteli, kuinka suuresti soturien pesää oli suojattu. Suuaukon ympärillä oli piikkejä, ja matala saniasverho oli sen edessä. "Pitäisikö meidän työntää tuota saniasverhoa?" Aurinkopentu ihmetteli ja katsoi Hallapentua silmiin hämmästyneenä. "No, tulisiko tästä joku soturi, niin voitaisiin varmistaa häneltä mitä tehdä.." Hallapentu vastasi ja katseli ympärilleen. Heidän vierestään käveli kaunis valkoinen kissa, jonka Hallapentu huomasi. "Hei, voitko auttaa meitä? Pitääkö tätä saniasverhoa työntää, vai miten pääsemme sisään, haluasimme tutkia." Tämä kysyi kissalta joka kääntyi ympäri kuullessaan Hallapennun kysymyksen. "Voi, tietysti. Työntäkää vain, mutta minä menen nyt matsästyspartioon" Sinisilmäinen naaras huikkasi, ja lähti sitten ulos leiristä.

"Kiitos!" Aurinkopentu huusi hänen peräänsä. "Kai me sitten mennään sisään, vai?" Hallapentu ehdotti osoittaen hännänpäällään soturien pesän aukkoa. "Joo, sinä ensin, minua pelottaa!" Aurinkopentu vikisi, ajatella kaikkia niitä isoja kissoja keitä he näkisivät! Hallapentu hymähti ja työnsi saniasverhoa.

Pienet pennut tunsivat itsensä niin pikkuruisiksi, kun he saapuivat soturiaukiolle. Siellä he näkivät Taivastassun ja Juuritassun nahistelemassa sekä Ruohonsydämen ja Okasydämen keskustelemassa, he kaikki olivat jo niin isoja! Soturiaukiolta johti tunneli oppilaiden pesille, ja muuten paikka oli reunustettu pienillä koloilla, jossa jokaisessa nukkuisi kaksi soturia. Keskellä oli ruohoalue.

"Tämähän on mahtava!" Hallapentu vinkaisi innosta. "Niimpä, joskus me vielä nukumme noissa pesissä ja keskustelemme täällä yhdessä!" Aurinkopentu liittyi intoon, ja pennut hyppivät yhdessä.