Sori tää tauko, syynä on se että kirjoittelen tänne sillon kun on motivaatiota, ja nyt se on takaisin :3 Nauttikaa tarinan seuraavasta osasta! ~

-

Hallapentu käveli poispäin parantajanpesältä hämmästyneenä. ^Mitä tuo oikein tarkoitti? Jotain sotureista ja monstereista..^ Hän ajatteli. "Mitä hän sanoi sulle?" Kaikki muut pennut vinkuivat kun Hallapentu tuli takaisin pentutarhaan. "En edes muista enää kunnolla mutta se oli joku varkausjuttu, johon liittyi hirviöitä" Tämä vastasi tutisten ja istui sisarensa vierelle.

"Hirviöitä, kamalaa!" Valkopentu ulvahti peloissaan. "Ei hirviöitä ole olemassakaan" Jääpentu tuhahti ja tönäisi siskoaan kärttyisesti. "Mitä jos onkin?! Ette olleet vielä avannut silmiänne kun se mäyrähyökkäys oli!!" Hallapentu sähähti ja tämän niskakarvat nousivat pystyyn. "Ehkä emme, mutta klaaninvanhimmat on kertoneet meille juttuja!" Jääpentu murahti ja antoi jäisen katseen Hallapennulle.

Liitopentu hihitti vieressä ja Valkopentu ja Aurinkopentu katsoivat toisiinsa kiusaantuneina. "Mitä sinä hihität?!" Jääpentu sähähti ja hyökkäsi veljensä kimppuun, mutta Liitopentu oli nopeampi. Tämä siirtyi pois alta nopeasti ja Jääpentu sai tukon ruohoa avoimeen suuhunsa. "Ei tää ole hyvä aihe mistä riidellä, eihän me olla käyty edes leirin ulkopuolella. Me vaan tiedetään että olemassa on kettuja, mäyriä, kotkia ja muita sellaisia 'hirviöitä', lopettakaa" Rauhaisa Valkopentu meni väliin.

Jääpentu ja Liitopentu lopettivat nahistelemisen, ja Hallapentukin leppyi. "Noniin, tehtäisiinkö jotain oikeasti järkevää? On jo aurinkohuippu" Aurinkopentu ehdotti hieman naurahtaen. "Leikitään perhosennappaajaa" Liitopentu maukui vastaukseksi. "Se on sun lempileikki! Ja me leikittiin sitä eilen. Leikitään nyt kannon päällikköä" Jääpentu lausui vastalauseeksi ja tuijotti veljeään.

"Se oli vaan ehdotus, mutta mulle sopii kannon päällikkö" Liitopentu sanoi nuolaisten oranssia käpäläänsä pikaisesti.

"No, silloin kun oli se mäyeien hyökkäys leiriin pari kuuta sitten, kysyin Ihakuuralta miksi mäyrät tekevät tätä, hän sanoi että kysy sinulta. Joten, miksi mäyrät tekevät sitä?" Hallapentu kysyi ja istahti aloilleen. Tuulikukan silmät siristyivät ja hän katsoi taivaalle, ihan niinkuin Ihakuurakin oli tehnyt. Tälläkertaa Tuulikukka osasi vastata kuitenkin.

"Et ehkä ehkä vielä ymmärrä, tai tunne riipaisua, mutta.." Tuulikukka mutisi. "Riipai- siis kerro nyt vain" Hallapentu lausahti. "The warriors robbed the monsters, so the monsters robbed the warriors" Parantaja vastasi. "Mutta mitä..?" Hallapentu jäi ihmettelemään. "Tuon parempaa minä en voi sinulle antaa, ymmärrät sen kyllä vanhempana" Tuulikukka maukui ja kääntyi ympäri. Keskustelu oli päättynyt.

-

Sori tää lyhyt osa, en jaksa kirjottaa pidempää

Pari kuuta oli vierähtänyt leppoisasti, ja Hallapentu oli jo kolme kuuta vanha. Päivät kuluivat nahistellessa ja leikkiessä pentutovereiden kanssa, sekä saalistaessa perhosia. Päähenkilömme olikin saanut tutustua uusiin tuttavuuksiin, oranssiturkkiseen sinisilmäiseen kolliin Liitopentuun, vaaleansiniseen ruskeasilmäiseen kolliin Jääpentuun ja valkoiseen ruskeasilmäiseen naaraaseen nimeltä Valkopentu.

Hänestä ja Liitopennusta oli tulleet kaikista parhaat ystävät, mutta he kaikki olivat kavereita keskenään.

Eräänä kauniina aurinkosena hiirenkorvan aamuna, pennut olivat heränneet vähän liian aikaisin.

"Soturit ovat vain laiskoja karvapalloja ja eivät jaksa herätä! Meistä tulee tuhat kertaa parempia saalistajia kun olemme isoja" Liitopentu selitti tovereilleen. "Mutta heillähän on rutiinit joita he noudattavat?" Valkopentu huomautti. "Ketä rutiinit kiinnostavat, minä auttaisin klaania ehdoitta!" Hallapentu väitti heilutellen häntäänsä. "Hallapentu on oike--?!" Liitopentu naukui kunnes joku pisti häntänsä hänen suunsa eteen. Lauseen pysäyttävä olikin Ihakuura, joka oli juuri herännyt pesästään.

"Nuori herra, kun olet oppilas sinä TOTTELET ohjeita tai sitten ITKET JA TOTTELET" Hän maukui Liitopennulle ja otti hännän pois tämän suulta. Valkopentu hihitti hieman, kunnes Ihakuura katsoi häntä närkästyneesti ja hän lopetti.

"Minä muistan vieläkin sen mäyrähyökkäyksen" Aurinkopentu vaihtoi aihetta. "Minä myös, te olitte ihan vastasyntyneitä" Hallapentu vitsaili. "Te olitte kahden päivän ikäisiä, camoon" Jääpentu tuhahti. "Muuten, emonne sanoi että minun pitäisi kysyä Tuulikukalta miksi mäyrät tekevät noin, enkä ole vieläkään kysynyt" Hallapentu tajusi.

Hän suuntasi parantajanpesälle, jättäen muut pennut taakseen. Hallapentu oli päättänyt saada vastauksia. Sen verran hän kuitenkin tiesi että mäyrät eivät pitäneet kissoista, mutta Ihakuura oli sanonut että Tuulikukka osasi selittää sen paremmin.

Kohta Hallapentu saapui parantajanpesälle, ja näki Tuulikukan järjestelemässä yrttejä. "Hei, onko sinulla aikaa jutella?" Hallapentu aloitti. "On, kerro vain" Tuulikukka vastasi ja kääntyi Hallapentuun päin.
 

Mäyrä oli juuri puraisemassa Töhdenlentoa kurkkuun, kunnes Leosielu hyppäsi sisään pentutarhaan. Hän huomasi heti tilanteen, ja veti mäyrää nopeasti hännästä, joka kiinnitti mäyrän huomion muualle, ja se päästi Tähdenlennon menemään. Mäyrän hännästä vuosi vuolaasti verta, ja se oli peloissaan. Onnikynsi puraisi sitä kipakasti niskasta, ja mäyrä ulvaisi.

Se lähti kiireellä pois pentutarhasta, sen jälkeen kokonaan ulos leiristä. Hallapentu ja muut olivat tulleet nyt jo ulos pesästä, ja näkivät että Tähdenlennon vatsassa oli suuri verta vuotava haava. Aurinkopentu ulvaisi. "Tuulikukka!" Onnikynsi huusi apua. "Minä pistän siihen vähän ruohoa" Leosielu tarjosi, ja poimi kimpun vihreää pehkoa vierestään. Leosielu asetteli sen haavan päälle jottei siitä vuotaisi niin vuolaasti verta. "Kiitos" Tähdenlento kähisi.

"Olen täällä! Tuon hämähäkinseittiä!" Kuului Tuulikukan hätäinen mauku aukiolta, tämä oli varmaankin haistanut veren lemun.

Kohta Tähdenlento olikin jo kannettuna parantajan pesälle, ja hänellä oli paljon hämähäkinseittiä haavassaan. "Annan sinulle nyt unikonsiemeniä. Se auttaa sinua lepäämään" Tuulikukka sanoi haavoittuneelle Tähdenlennolle. Hallapentu, Aurinkopentu ja Onnikynsi katselivat vierestä kun Tähdenlentoa hoidettiin. "Tuleehanhän kuntoon?" Onnikynsi kysyi huolestuneena.

"Aivan varmasti, haava on leveä mutta ei kovinkaan syvä. Harvinaista, koska sen tekiä oli mäyrä" Tuulikukka kehräsi vastaukseksi.

Tähdenlennon vieressä makasi Linnunsilmä. Päällikkömäyrä oli riuhtaissut hänet rajusti selästään suoraan maahan vähänaikaa sitten. Linnunsilmän vieressä oli kyyryssä suurikokoinen oranssihtava uros, jonka nimi oli Piikkiturkki. Linnunsilmä on hänen kumppaninsa, siksi hän on peloissaan.

"Piikkiturkki, olen sanonut tuhat kertaa, hän tulee kuntoon! Hänen sydämensä sykkii ja hän hengittää" Tuulikukka maukui. Piikkiturkki katsahti Tuulikukkaan raivoisasti. "Et sinä ymmärrä, olet parantaja!" Tämä sihahti. Suru leimahti Tuulikukan silmiin, Hallapentu ei ymmärtänyt miksi. "En ehkä voikkaan" Tuulikukka vastasi ja kääntyi poispäin.

Piikkiturkki huomasi tehneensä väärin ja sanoi kiusaantuneena: "Mhrm.. olen pahoillani, osuin arkaan paikkaan"

Sori epäaktiivisuuteni, mutta nyt kirjoittelen täällä taas :P Motivaatio vähän hukassa kun ei ole oikein lukioita, mutta tässäpä tämä tarinan osa:

-

Kun suurikokoinen johtajamäyrä juoksi ulos leiristä, pari mäyrää seurasi sitä, mutta muut jäivät. "Klaaninvanhimmat, tulkaa apuun!" Kidetähden kipakka huuto kuului suurkiveltä ja samassa tuo musta kissa olikin jo taistelun tiimellyksessä.

Hallpentu pysytteli edelleen Ihakuuran, sisarensa ja Ihakuuran pentujen kanssa pentutarhan toisessa pesässä. Kamala mäyrien ja veren lemu vain voimistui voimistumistaan, ja Hallapentu vinkaisi: "Voinko auttaa jotenkin..?"

"Kumpa voisitkin" Ihakuura maukaisi epätoivoisena. "Mutta miksi nuo mäyräksi nimetyt olennot sitten tekevät tätä?" Aurinkopentu kysyi. Ihakuuran silmät muuttuivat viiruiksi ja hä katsahti ylös kattoon, ihankuin hän olisi miettinyt jotain todella suurta. "Sen te saatte kysyä Tuulikukalta tämän jälkeen" Tämä vastasi pitkän ajan jälkeen. "Okei?" Aurinkopentu miukui hölmistyneenä.

Keskustelu oli vienyt pentutarhassa lymyilevien kissojen huomion pois siitä faktasta, että he olivat suuressa vaarassa. "Te ETTE koske MINUN pentuihinin likaiset raadonläjät!" Kuului naaraskissan vihainen sihaus pentutarhan ulkopuolelta. Tämä naaras oli Tähdenlento. Pentutarhaan oli ryntäämässä naarasmäyrä, varmaankin saaliin toivossa. Kyseinen mäyrä oli karannut Leosielun ja Okasydämen kynsistä. "Odota rakas!" Onnikynsi rääkäisi kun huomasi Tähdenlennon lähteneen yksin mäyrän perään, ja alkoi seurata tätä.

Samaanaikaan tilanne alkoi helventyä aukiolla. Monet mäyrät olivat jo juosseet karkuun, oli vain kaksi jäljellä. "Tajutkaa jo, teillä ei ole mahdollisuuksia!" Verinen soturi nimeltä Pöllöliito murisi vihaisesiti hyökäten pienen urosmäyrän niskaan. Omarkuono tuli apuun, ja kohta he jo karkottivat kyseisen mäyrän. Toisaalla Piikkiturkki, Pilvitanssi ja Ruohonsydän olivat karkottaneet suurikokoisemman urosmäyrän.

Pentutarhasta kuului sähinää, ja aukion kissat huomasivat sen.

Mäyrä oli melkein päässyt Ihakuuran pesään, mutta Tähdenlento ja Onnikynsi olivat pysäyttäneet sen. Tähdenlento oli kuitenkin tällähetkellä naarasmäyrän alapuolella, todella pahassa tilanteessa. Onnikynsi yritti auttaa mutta mäyrä ei hievahtanut. "Apua!" Hän pyysi.

Pöllöliito oli voimissaan ja ryntäsi apuun, Leosielu mukanaan.